Luvassa on viimeinen kirjoitus matkakohteesta tähän blogiin!
Pitkä matka ollaan kuljettu ja viimeisinä esittelemme kokemuksiamme Vietnamista
ja Thaimaasta. Vietnamissa vietimme vajaat kaksi viikkoa ja Thaimaassa vielä
viisi päivää ennen kotiinpaluuta!
Vietnam
Lähdimme Malesiasta iltapäivän koneella kohti Ho Chi Minh
Cityn kaupunkia, joka on vajaan 10 miljoonan vietnamilaisen koti eteläisessä
Vietnamissa. Kohde oli erityinen meille, sillä pääsimme tutustumaan Helenan
vietnamilaisiin sukulaisiin, joita hän ei ollut vielä koskaan tavannut.
Vietimme heidän kanssaan joulua, vaikka joulu ei ole Vietnamissa perinteisesti
tärkeä juhla.
Lentokentällä meitä oli vastassa Helenan isoisä, joka oli
tullut Ranskasta viettämään talvea lämpimään Vietnamiin. Vastassa oli myös eräs
muu sukulainen ja perhetuttu, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi ja
ajoivat meidät suvun kotiin, jossa pääsimme tutustumaan lukuisiin täteihin,
setiin, pikkuserkkuihin ja moniin muihin henkilöihin, joiden sukuyhteys jäi
meille melko epäselväksi. Perheessä juuri kukaan ei nimittäin puhunut
englantia, vaan he höpöttivät meille sujuvasti vietnamiksi. Helenan isoisä
puhui meidän kanssamme ranskaa ja oli yhteys pelkkää vietnamia puhuviin
sukulaisiin. Myös jotkut perheen nuorista osasivat englantia, mutta heitä
ilmeisesti jännitti niin kovasti, etteivät uskaltaneet tarinoida kovin paljoa.
Asetuimme talon vierashuoneeseen, ja mukana ollut perhetuttu, joka oli
sattumoisin myös matkaopas, alkoi suunnitella meille koko vierailun täydeltä kiertoajeluja
ympäri Ho Chi Minh Cityn ympäristöä. Vaikkemme ehtineet tehdä aivan kaikkia
nähtävyysjuttuja matkan aikana, kerkesimme kuitenkin käydä vaikka ja missä ihan
väsymiseen saakka.
Ho Chi Minh City on iso ja kiireinen kaupunki. Sen miljoonat
asukkaat kulkevat pääosin skoottereilla ja kadut olivatkin aivan täynnä joka
puolelle hurjastelevia mopoja. Pääsimme jo ensimmäisenä iltana muutaman
perheenjäsenen kyydissä ajelulle kaupungin kiireisille kaduille. Ajelu oli aika
hurjaa ja ensin meitä pelotti olla kyydissä, koska skoottereita oli niin
älyttömän paljon joka puolella. Liikennesäännöt eivät ole myöskään hirveän
hyödyllisiä Vietnamissa, sillä jokainen mutkittelee sieltä, mistä on sopiva
mennä. Onneksi meidän ei sentään tarvinnut ajaa, ja hetken kyydissä olon
jälkeen olimme jo turvallisimmin mielin kokeneiden kuskien kyydissä. He
näyttivät meille keskustan hienoja jouluvalaistuksia ja rakennuksia. Kävimme
vielä seuraavana päivänä itseksemme taksilla keskustassa katselemassa paikkoja
ja Ben Thanh -toria, jossa sadat myyjät kaupittelevat ihan kaikenlaisia
tuotteita.
Kolmantena päivänämme, joka oli jouluaaton aatto, lähdimme
koko päiväksi matkaopastutun ja isoisän kanssa Mekong Deltan alueelle
Mekong-joen ympäristöön. Matkasimme ensin autolla pari tuntia joelle, josta
lähdimme paikallisen oppaan kanssa pikkuveneellä läheisille saarille tutkimaan
seutua. Kävimme muun muassa Unicorn Island -nimisellä saarella, jossa
maistelimme hunajateetä, pitelimme huumattuja käärmeitä hartioillamme ja
katsoimme, kun paikalliset naiset valmistivat kookoskinuskia ja myivät karkkeja
halpaan hintaan. Siirryimme saarelta pikkuveneellä pientä joenmutkaa pitkin
toiselle saarelle (jonka nimi ei muistu mieleen…) Toisella saarella söimme
lounaalla maukasta kalaa, joka tuotiin kokonaisena ruokapöytään koko seurueen
jaettavaksi. Saarella oli myös krokotiileja, jotka vain möllöttivät lammessa
tuijotellen ihmisiä suu auki. Mekong-joen seutu oli todella kaunista aluetta ja
olimme iloisia, että pääsimme tutustumaan siihen paikallisten kanssa!
Kookoskinuskia!! / Coconut fudge!! |
Isoisän kanssa maistiaisissa. / With grandpa at a tasting. |
Jokiajelulla. / At the river. |
Laura rentoutumassa. / Laura relaxing. |
Toisella saarella. / At the other island :D |
Kala. / The fish. |
Krokoja. / Some crocs. |
Jouluaattona lähdimme uudestaan kauas, tällä kertaa Can Gion
saarelle, jossa sijaitsi tärkeän armeija-alueen lisäksi apinametsä. Menimme
siis suojellulle metsäalueelle, jossa juoksenteli paljon apinoita. Emme
kuitenkaan jostain syystä viipyneet apinametsässä kauaa, vaikka olimme ajaneet
sinne pari tuntia. Vaikka oppaamme puhui englantia, emme aina saaneet selvyyttä
hänen selityksistään. Noh, menimme apinoiden luota johonkin mukavaan pieneen
rantaravintolaan, jossa söimme taas kalaa ja nautiskelimme rantatuulesta ja
vietimme siestaa kuumana iltapäivänä. Lähdimme sitten jo takaisin, sillä meidän
piti ehtiä joulupäivälliselle suvun luo. Suku juhli joulua näyttävästi syöden
paljon ruokaa, minkä jälkeen joulupukki jakoi meille Secret Santa -lahjat eli
jokainen oli ostanut yhden lahjan ja vastaavasti sai yhden lahjan joltain
toiselta. Me olimme ostaneet lahjoiksi puisia hierontavälineitä ja
kookoskinuskia saarelta. Saimme myös hienot lahjat vastineeksi: Helena sai
hammasharjan ja -tahnaa ja Laura sai nestemäistä käsisaippuaa :D.
Can Gio -saari. / Can Gio -island. |
Lounasaika. / Lunch-time. |
Jouluskumppaa. / Christmas champagne. |
Perhepotretti. / Family portrait. |
Joulupäivänä jatkui intensiivinen retkiaikataulu, kun
menimme oppaamme ja hänen tyttäriensä kanssa Tay Ninhin kaupunkiin tutustumaan
Cao Dai -uskonnon syntypaikkaan. Caodaismi on siis uusi, 1920-luvulla
perustettu uskonto, joka on ottanut vaikutteita monista uskonnoista kuten taolaisuudesta
ja konfutselaisuudesta sekä katolilaisista ja buddhalaisista perinteistä. Tay
Ninhissä oli värikäs Cao Dai -temppeli, jossa pääsimme seuraamaan eräänlaista
rukoushetkeä tai jumalanpalvelusta tai miksi sitä ikinä kutsutaankaan. Paikalla
oli taas paljon turisteja, mikä sai meille vähän tunkeilevan fiiliksen, kuten
aikaisemmillakin kerroilla eri maissa…
Cao Dai -temppeli./ The Cao Dai temple. |
Cao Dai -temppelin sisällä. Seremonia alkamassa. / Inside the Cao Dai temple and the ceremony is about to begin. |
Temppelin jälkeen ajoimme maaseudun metsäteiden kautta Cu
Chin alueelle, joka oli siis merkittävä tapahtumapaikka Vietnamin sodassa.
Vietnamilaiset kommunistit olivat kaivaneet alueelle satoja kilometrejä ahtaita
tunneleita, joista löytyi jopa kokoushuoneita, keittiöitä ja kenttäsairaala.
Kiersimme metsässä tutustuen entisen sotatantereen maastoon ja ryömimme tunneleissakin.
Jopa me suomalaisen sirot tyttöset olimme melkein liian isoja pienten
vietnamilaisten tunneleihin! Pisin taisi olla noin 30 metriä pitkä ja niin
ahtaassa ja pimeässä tilassa alkaa kovillekin tyypeille tulla ahdistava olo.
Vietnamilaiset olivat viettäneet jopa viikkoja maan alla pahimman pommituksen
aikaan. Huh huh…
Yksi Cu Chi -tunneleiden suista./ One of the Cu Chi tunnels' entrances. |
Käytiin vähän tutustumassa tunneleihin. / Visiting some of the tunnels. |
Seuraavana päivänä suuntasimme kahdestaan muutamaksi
päiväksi etelärannikolle, jossa halusimme vielä nauttia merestä ja auringosta.
Se olikin viimeinen kerta, kun pääsi uimaan tai ottamaan aurinkoa! Lähdimme
bussilla kohti Mui Néta, joka sijaitsee noin neljän tunnin bussimatkan päässä.
Mui Né oli kunnon turistirysä ja erityisesti rikkaiden venäläisten suosiossa.
Jopa katukyltit ja ravintoloiden ruokalistat olivat venäjäksi. Huomasimme myös
muutaman päivän oleskelun jälkeen, että hotellimme henkilökunta ei osannut
kovin hyvin englantia, mutta venäjää he kyllä puhuivat sujuvasti. Harmi, että
me emme. Asuimme Canary Beach Resort -nimisessä mukavassa rantahotellissa,
jossa oli meidän mittapuullamme luksushuone parvekkeella ja KAHDELLA leveällä
sängyllä varustettuna! Nautimme buffet-aamiaisesta, uima-altaasta, halvahkosta
allasbaarista ja tietysti lämpimästä auringosta. Tarkoituksena oli palautua
menneen viikon retkeilystä ja olla tekemättä yhtään mitään. Saimme Mui Néhen
myös yllätysvieraan, sillä Helenan ystävä Aksel oli samaan aikaan matkailemassa
Vietnamissa ja päätti tulla yllätysvierailulle Mui Néhen! Vietimme Akselin ja
hänen ystävänsä kanssa vielä yhden päivän rannalla ennen kuin oli aika palata
Ho Chi Minh Cityyn.
Näkymä hotellihuoneesta. / The view fron the hotel room. |
Rannalla./ At the beach. |
Laura nauttii juomastaan. / Laura enjoying her drink. |
Helena ja hänen hassu kaverinsa Aksel. / Helena and her goofy friend Aksel. |
Loppuaikanamme Vietnamissa kävimme vierailulla muutamien
muiden sukulaisten luona, söimme aivan liikaa ruokaa ja vietimme uutta vuotta.
Lauran ystävä Petra saapui lomalle Vietnamiin uudenvuodenaattona ja juhlimme
hänen ja Akselin kanssa vuoden vaihtumista kaupungin keskustassa, jonne
suunnilleen koko Vietnam oli tullut yhtä aikaa. Seuraavana päivänä meidän oli
aika lentää viimeiseen kohteeseemme eli Thaimaahan.
Thaimaa
Olimme Thaimaassa siis vain viisi päivää ja pysyimme
Bangkokissa koko ajan, sillä emme jaksaneet lähteä enää seikkailemaan muualle
niin lyhyessä ajassa. Halusimme sitä paitsi tutustua Bangkokiin tarkemmin.
Asuimme mukavassa uudessa Once Again Hostel -nimisessä majapaikassa, josta oli
melko lyhyt kävelymatka turistikaduille ja temppeleille. Hostellissa oli kivat
kerrossängyt, joissa sai vedettyä verhon sängyn eteen. Omassa sängyssä sai olla
rauhassa kuin pienessä kolossa, eivätkä muiden huonekavereiden kolistelut
haitanneet.
Bangkokissa lähinnä lepäsimme, kävimme tutustumassa
buddhalaistemppeleihin ja söimme paljon pad thaita. Kävimme myös sunnuntaina
Chatuchak-torilla, joka on yksi maailman suurimmista viikonlopputoreista.
Siellä vierähtikin koko päivä, sillä kierrettäviä kauppoja ja kujia oli loputtomasti.
Bangkok oli mukava kaupunki ja muistutti paljon Kuala Lumpuria. Ei ollut liikaa
ihmisiä, kuten Ho Chi Minhissä, ja mielenkiintoisia nähtävyyksiä oli sopivasti.
Buddha-temppelissä. / At a Buddha temple |
Kadulta saa hyvää pad thaita ja halvalla! / Pad thai on the street - delicious and cheap! |
Mutta kovimmat pad thait saa Thipsamai-nimisestä kuuluisasta ravintolasta Bangkokista! / The real pad thai experience is in Thipsamai restaurant in Bangkok! |
Viisi päivää vierähti nopeasti ja oli aika tehdä
vihoviimeiset pakkaukset, survoa kaikki tuliaiset reppuun ja valmistautua
viimeiseen lentoon. Meillä oli onneksi suora lento Helsinkiin, joka meni
mallikkaasti Finnairin siivillä. Tuntui taas olla oudolta suomalaisten
ympäröimänä. Samalla tuntui hyvältä päästä kotiin ja päästä sulattelemaan tämän
uskomattoman reissun tapahtumia! Kaksitoista maata, neljä kuukautta,
lukemattomia muistoja.
Jossain Venäjällä. / Somewhere in Russia. |
Kirjoitamme vielä yhden koontitekstin koko reissusta ja
tunnelmista matkan jälkeen. Pysykää kuulolla!
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
So this is
our last writing from a destination for this blog! We’ve gone a long way, and
last but not least, we’ll tell you all you need to know from our experiences in
Vietnam and Thailand. We spent nearly two weeks in Vietnam and 5 days more in
Thailand before heading back home!
Vietnam
We took the
afternoon flight to Ho Chi Minh City from Malaysia and it only took an hour and
a half to get there. Ho Chi Minh City is home to almost 10 million Vietnamese
people and is in the south of the country. This place was particularly special
for us as we got to know Helena’s Vietnamese relatives that she had never been
able to meet before this. We spent Christmas with them even though it is not a
commonly celebrated holiday there.
At the
airport Helena’s grandfather, who had come from France to spend winter in the
warmth of his home country, was waiting for us. With him there was one other
relative and a family friend that welcomed us warmly and drove us back to the
family house. At the house we got to know many aunts, uncles, little cousins and
other people of whom we weren’t quite clear of the relation to Helena’s family.
There were few who spoke English and most of the time they just talked to us in
Vietnamese which was funny and confusing at the same time. Helena’s grandfather
spoke French with us so at least we understood something of what was going on
there. Some of the younger ones’ knew some English but we got the feeling they
were a bit nervous talking English so they didn’t chat that much. At the house
we stayed in the guestroom that was on the top floor of the house. And whilst
settling in, the family friend who drove us back, who also happened to be a
tour guide, started planning our whole stay in Saigon for us. And even though
we didn’t have time to see everything during our visit there, we still managed
to do a bunch of stuff.
Ho Chi Minh
City is a big and busy city. We called the traffic an “organized chaos” as the
millions of inhabitants rode mostly motorbikes there and the roads and streets
were full of them. Our first night in HCMC we got to have a small taste of it
as some of the family members took us out into the busy city on
motorbikes. The ride was quite intense
and we were a bit scared actually as the bikers came from everywhere around
you. The rules of traffic don’t apply that much either as everyone just drives
from anywhere they can to get to their destination. But still, it was “under
control”. At least we didn’t have to drive ourselves, and we kind of felt safe
behind experienced drivers after a while. In the city they showed us some main
buildings and Christmas lights and decorations. The next day we went back
there again by taxi just the two of us and saw other places, among them the
Ben Thanh market where there are hundreds of little shops of different products.
On the
third day, the day before Christmas Eve, we left for the whole day with the
family friend/tour guide and Helena’s grandfather for Mekong Delta by the
Mekong River. First we drove for a couple of hours by car and then we had
another guide take us to the small islands on the river by boat. For example we
visited an island called the Unicorn island where we had tastings of honey and
tee, held a big snake on our shoulders and watched local women make coconut fudge and selling them. From this island we moved to the next one (can’t really
remember the name…) with a small roar boat, where locals take tourists on a
pretty authentic ride with their triangle hats through a small pass in the
river. The other island was quite different from the first one as it opened to
a beautiful garden and a restaurant where we had our lunch (a delicious whole
fish brought to the table) and we could walk about to a Buddhist shrine and see
crocodiles in a pond being fed. The area by the Mekong River was really
beautiful and it was a good experience to have with locals!
On
Christmas Eve we took another faraway tour, this time to Can Gio Island where
there was an important military base and a monkey forest. There we visited the
protected forest area with all the monkeys running around and a museum that
told a little of the military history there. For some reason we didn’t spend
that much time in the forest even though we came a long way to get there. Our
guide did speak English but sometimes it was hard to understand everything he
said. Helena’s grandfather was there too so he also became tired easily…After
the monkeys we did go to a nice beach restaurant where we had fish again and we
could enjoy the breeze there and relax on a hot day. After that we already
headed back as we had to get to the family Christmas dinner. We celebrated the
holiday with lots of food and a Secret Santa –game where Santa (a cousin
wearing the suit) handed everyone a gift (everyone also had to buy one) that
they drew out by number from a box. We had bought wooden massage tools and
coconut fudge from the island. We also had great gifts in return: Helena got a
tooth brush with paste (she actually needed it) and Laura got liquid hand soap
:D.
On
Christmas Day we kept with our intensive sightseeing schedule as we left with
our tour guide and his two daughters to the city in Tay Ninh province to see
the birthplace of the Cao Dai –religion. Caodaism is relatively new, founded in
the 1920’s, and has many influences from other religions such as Confucianism,
Buddhism, Hinduism and Christianity. There was colourful Cao Dai temple in Tay Ninh where we could watch a mass/ceremony/prayer happening. There were a lot of
tourists though which made us feel a bit like we were intruding as like many
other times in similar occasions…
After the
temple we drove on woodsy countryside roads to the Cu Chi area that was a
significant and historical place during the Vietnam War. The Vietnamese
communists had dug hundreds of kilometers long and narrow tunnels where you
could find meeting rooms, kitchens areas and field hospitals. We toured around
in the woods whilst visiting the war grounds and we even crawled in the
tunnels. Even for us quite small Finnish girls we were almost too big for the
tunnels of small Vietnamese folk! The longest tunnel that we went into might
have been around 30 meters long but even for the toughest people the small dark
tunnels started to feel really uncomfortable. The Vietnamese had spent weeks in
the tunnels during war time, that’s tough…
The next
day we headed just the two of us to the south coast for a couple of days. We
wanted to enjoy some sun and sea which wasn’t possible in the big city. Matter
of fact, this was the last time during our trip that we got to bathe and tan!
So we took the bus to Mui Né that was around four hours from HCMC. Mui Né was
extremely touristic and very popular among rich Russians. Even the street
signs and the menus in restaurants were in Russian. After a few days we also
started to notice that the staff at the hotel wasn’t that good in English but
on the other hand they did speak good Russian. Too bad we didn’t. We were
staying at this nice beach hotel called the Canary Beach Resort and in our
standards the room we were in was luxurious with our own balcony and TWO queen
size beds! We also enjoyed the buffet-breakfast, the pool, the affordable pool
bar and of course the sun. Our mission here was to recover from all the
activities of the past week and do absolutely nothing. We did get a special
surprise guest in Mui Né as Helena’s friend Aksel was in Asia at the same time
and he decided to come to Vietnam to see us and he surprised us in Mui Né! We
spent one more day with Aksel and his friend at the beach before it was time
for us to get back to the city.
The rest of
our time in Vietnam we spent visiting some relatives, eating way too much food
and celebrating the New Year. Laura’ s friend Petra came to Vietnam on New Year’s
Eve and we spent it together with her and Aksel in the city. The city was even
more crowded than normally that night, felt like the whole country was out. It
was a really fun night out. On the first day of the new year we had to fly to
our next and last destination in Thailand.
Thailand
We were in
Thailand for only five days and stayed in Bangkok for the whole time. It was
such a short time that we didn’t have the energy to go wandering about elsewhere.
Anyways, we wanted to get to know Bangkok more. We stayed at this nice new
backpackers called Once Again Hostel that was at a good location, a walking
distance from the touristic streets and the temples. The backpacker had really
comfy bunk beds where you could pull up curtains in front. In your bed you felt
left in peace like in a nice little hole and the rattling of the others in the
room didn’t bother you.
In Bangkok
we mostly rested, visited some Buddhist temples and ate a lot of Pad Thai. On
Sunday we also went to Chatuchak-market that is Bangkok’s largest market. There
the whole day passed by quickly because of all the endless alleys of boutiques
and shops. Bangkok was a nice city and reminded us a lot of Kuala Lumpur. There
weren’t too many people like in Ho Chi Minh city and there was enough monuments
and such to visit.
Five days
went so fast and it was time to pack up for the last time. That meant stuffing
our luggage full of souvenirs, and get prepared for our last flight. Luckily we
had a direct flight to Helsinki which went perfectly with Finnair. It felt
weird to be surrounded by Finns again but at the same time it was good to be
back home and get to recover from this amazing world round trip! Twelve countries,
four and a half months and countless memories.
We’ll write
one more text to sum it all up about the trip and the vibe after the journey.
Stay tuned!