Australia

Suomeksi alempana

After our beautiful trip in New Zealand we left to Australia for hotter weather and different scenery. We were going to do three different cities in two weeks: Melbourne, Sydney and Brisbane. We didn't have any expectations of Australia, just that people we had met told us that it was great...so nothing much :D. New Zealand was for us such an amazing destination with heaps of nature spots that we already knew that Australia was going to be a very different experience, good or bad. Good thing was that in every city we were going to meet some family and stay with them during our stay.

Melbourne

We arrived in Melbourne from New Zealand quite late in the afternoon but we had Laura's grandfather's cousin, Erja, coming to pick us up. Laura had met Erja only once before so it was exciting for Laura to meet her again. Erja was still very recognizable as she did look very Finnish :D. So she came to the airport and we went together to her place. The rest of the family was there and their dog, Janne. It was like being in Finland! The decor of the house was so Finnish that it felt really homely to be there. And for dinner we had homemade food that just made us feel even more at home :). It didn't feel that different though than NZ as it was raining a bit and it wasn't as hot as we had expected. Apparently we came at a good time as the hot streak had just stopped and now it was nicer weatherwise.

The next day we went to the city to visit a little bit around. We went to Victoria's market, had an awesome vegan lunch at a mall and then made our way to a Hispanic street festival. The festival was really lively with Hispanic music on the stages, many food stands with latino flavoured dishes and lots of people enjoying the sunny day outside. The day went really quickly by as we were already heading back to Erja's place. For dinner we got again some nice homemade food that warmed our bellies.

Loads of vegan stuff. / Paljon vegaaniruokaa.

You can find this kind of nice indoor alleys in the center of Melbourne. / Melbournen keskustassa on mukavia pieniä sisäkatuja, joissa on kauppoja sun muuta.

The train station of Melbourne. / Melbournen rautatieasema.

Some very modern architecture... Inside there's a cinema and a museum and other stuff. / Tässä vähän modernia arkkitehtuuria. Sisällä muun muassa elokuvateatteri ja museo.

Riverside in the center. / Jokimaisemaa keskustassa.

The Hispanic street festival. / Latinofestarit.

We were only going to stay there for two whole days so the next day, Sunday, was sadly our last day in Melbourne. It was a nice sunny day so we went to the beachside of the city. We saw the famous St. Kilda pier where penguins nest under the pier in-between rocks. We even had the chance to see some young penguins waiting for their mums to come back with food. Apparently the best spotting time is at sunset when evidently the penguins come back from the sea to their nests. From the pier you had also a lovely view to the city's frontline. The St.Kilda area was nice too with trendy restaurants, bakeries and hippy stores. There we ate veggie burgers and for desert we bought ice cream that we enjoyed at the beach. The day past so quickly again that we already headed back to Erja's, hung around a bit, Skyped with Laura's parents and prepared for the next day's flight to Sydney. Melbourne was all in all a big city but still enjoyable and it would have been great to spend more time there. But maybe another time!

St. Kilda & the view to the city. / Näkymät kaupunkiin St. Kildan rannalta.

And tiny penguins hiding between the rocks! / Pikkuruisia pinguja piilossa kivien välissä!

Sydney

The next day we flew to the iconic city of Sydney. Even from the plane you could see the famous Opera House and the Harbour Bridge. Once we landed to Sydney, we had Helena's cousin, Levina, picking us up. Helena had never met her cousin before, and technically they are only half-cousins but who cares that much :D. For the first time she met her relatives that lived in Australia, her aunt and her twin cousins. So from the airport Levina already wanted to show us some of the city so she took us to the area called Newtown. Newtown was a very trendy place amongst young people and it had plenty of cute stores and cafés. There we had this ice cream that they made fresh it on the spot and freezed it with iced vapour. It was really good although a bit pricey for ice cream...totally worth it though!

That's the weird ice cream in process. / Siinä sitä jätskiä tehdään...jotenkin...

After that she brought us back to their home and there we met there cute little Pomeranian dog, Milo <3 Their house was really nice, by the lake, where we went for a walk in the afternoon. That night we got to meet the parents and we had dinner together at a buffet restaurant with also one of Levina's friends. After dinner we got back to the house where we finally saw the other cousin, the twin, Lavender. And from there, Levina and her friend took us to see the Harbour front by night and had pancakes at Pancakes on the Rocks. The lights on the Opera-house and the Bridge were beautiful and it was fun to be out and about in the city at night. It was a very long day but got to do a lot of fun things already.

Helena & Milo!!!

Cousin portrait / Serkkukuva: Levina & Helena

Harbour Bridge

In front of the Sydney Opera House. / Sydneyn oopperatalon edessä.

   

Pancakes on The Rocks.

For the next few days we spent a lot of time with Levina and the rest of the family and we also got to know more about the Vietnamese community in Sydney. There are a lot of Vietnamese there and they even have a Chinatown-like area full of Vietnamese restaurants and stores. We also ate a lot of Vietnamese or Asian food such like Yum Cha (small vaporized dishes that you choose at the restaurants from carts) and hot pot that is like a Chinese fondue-soup mixture where you put ingredients that you've chosen into a soup that is heated in front of you.

Yum Cha

Train ride in the botanical garden. / Juna-ajelulla kasvitieteellisessä puutarhassa.

Hot pot.

In the city we saw the Darling Harbour, we took the little train ride in the Botanical Garden, went to see the Opera-house during daytime too and even went to see a drive-in movie (The Hunger Games, The Mockingjay Part 2 [don't judge us :D]). We also got to go to Bondi Beach where the water was cold but refreshing and it was packed with people.

Bondi Beach

Again, we got to do plenty of things in such short time and it's thanks to our family members that want to show us around and spend time with us! Sydney was a huge city full of possibilities and activities to do but we really couldn't do it all in just three days :D. It was awesome to finally see the legendary city of Australia! And Helena was happy to finally get to know her family there.

Darling Harbour

Brisbane and Gold Coast

From Sydney we flew to Brisbane where again we met more family, one of Laura's cousins, Asta. She picked us up from the airport and we stayed at her place during our stay in Brisbane. She worked during the weekdays but she could still spend time with us in the evenings. In Brisbane we visited the city center, the Queen Street Mall (did some shopping there) and even got to try out the South Bank's artificial lagoon. Friday night we went to Asta's work's bar night where we listened to live bands, hung out with Asta and her colleagues and danced all night. It was quite fun! 

Brisbane!

South Bank.

The weekend we went to Mt. Coot-tha and then to Surfers Paradise on the Gold Coast. In Surfers we walked around whilst there was a thunder storm coming. It was pouring rain when we all decided to leave and we wanted to stay at the Gold Coast for a couple of days so Asta left us in Coolangatta.

Mt. Coot-tha & Brisbane

Gold Coast & Surfers Paradise.

The next day we left from Coolangatta (Queensland) to Twin Heads (New South Wales) which was just a 20 minutes' walk but we passed the stateline and at the same time went an hour backwards. It was really strange and funny at the same time!

Coolangatta.

At the border between Queensland and New South Wales. / Queenslandin ja New South Walesin osavaltioiden rajalla.

From Twin Heads we took the bus to Byron Bay. Byron Bay is a well-known coastal city where many like to go for holidays and unfortunately we went there during the "Schoolies" which is the time of the year where high school kids finish their final exams and go party for two weeks at the beach. So Byron Bay was full of them (also Surfers and the others) and it was extremely hard to find accommodation for two nights so we could only stay there for one. Our hostel (Aquarius) was fun for the one night we could stay there! They had a free dinner and then for the night's entertainment there was jelly wrestling!!!! We got to know this Italian girl Giulia that had traveled almost her whole life and she participated on the jelly fight :DD. It was a night to remember! We would never have thought to watch women wrestling in slippery jelly in front of a big cheering croud otherwise!

Let the jelly fight begin.../ Hyytelöpaini alkakoon

The next day we visited Byron Bay more and it was the hippiest place ever! Quite nice though even with the schoolies invading the place. In the afternoon we went back to Surfers Paradise for a night. There we also had a fun night at the hostel playing drinking games, eating pizza and getting to know some of the travelers. Finally the next day we headed back to Brisbane and met straight away with a friend that we had met in Fiji. It so nice to meet again people that we had met elsewhere during our trip, they feel like old friends! This was also our last night in Australia so we also went out for dinner with Asta at a Thai restaurant :).

A bunch of ugly hippie shirts in Byron Bay. / Jäätävän rumia hippivaatteita Byron Bayssa.

     

So our whole stay in Australia was brief but still we got to experience many things and we at least got the big picture of the country (well of the east coast). It was great to spend time with family all-around and we finished our tour in the Pacific. Next stop is Asia, Bali, in Indonesia! Stay tuned.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Uuden-Seelannin kauniista maisemista lensimme Australian lämpöön ja erilaisiin maisemiin. Suunnitelmanamme oli vierailla Australian kolmessa suurimmassa kaupungissa kahden viikon aikana: Melbourne, Sydney ja Brisbane. Meillä ei ollut oikein mitään mielikuvia Australiasta. Kaikki, jotka ovat siellä käyneet, ovat ylistäneet Australiaa ja osa onkin jäänyt sinne pysyvästi asumaan. Konkreettisesti ei kuitenkaan ollut mitään mielikuvia tästä paljon puhutusta saaresta. Uusi-Seelanti vei sydämemme jo parissa viikossa, mutta Australia olisi varmasti aivan erilainen kokemus. Onneksi olimme näissä kaupungeissa sukulaisten luona, joten saimme kokea kaupunkeja paikallisin silmin.

Melbourne

Saavuimme Uudesta-Seelannista Melbourneen, ja Lauran papan serkku, Erja, tuli hakemaan meitä lentokentältä. Laura oli tavannut Erjan vain kerran aiemmin Suomessa, joten oli mukava vierailla sukulaisen luona ja tutustua hänen elämäänsä Australiassa! Erjan kyllä tunnisti lentokentältä helposti, sillä hän näytti hyvin suomalaiselta kaikkien muiden keskellä :D. Menimme Erjan kotiin, jossa hänen perheensä odotti, myös heidän huippuhauska koiransa Janne. Heti kotiovesta astuttuamme tunsimme kuin olisimme olleet Suomessa! Erjan koti muistutti hyvin tavallista suomalaista kotia ja Erja teki meille myös kotiruokaa, jota emme olleet syöneet pitkään aikaan! Oli mukava tutustua perheeseen ja meillä oli heidän luonaan hyvin kodikas olo. Melbourneen saapuminen ei aluksi tuntunut kovin suurelta kulttuurishokilta Uuteen-Seelantiin verrattuna, koska oli sateinen sää ja kuulemma normaalia kylmempää. Edellisinä päivinä Australiassa oli ollut hullu helleaalto, mutta me emme kokeneet sitä (onneksi).

Seuraavana päivänä Erja vei meidät Melbournen keskustaan Victoria Market -torille kiertelemään. Söimme eräässä ostoskeskuksessa hyvää vegaaniruokaa ja suunnistimme sitten latinokatufestareille toiselle puolelle kaupunkia. Pitkän kadun päädyissä oli isot lavat, joissa esiintyi espanjankielisiä bändejä ja tanssiryhmiä. Kadun varret olivat täynnä hyvännäköisiä ruokakojuja, joista sai pääosin eteläamerikkalaista ruokaa. Harmi, että olimme syöneet jo... Päivä hurahti nopeasti ja lähdimme alkuillasta jo takaisin kotia kohti. Illalliseksi söimme taas kotiruokaa, kylläpä se maistui hyvältä reissaajien mielestä!

Vietimme Melbournessa vain kaksi kokonaista päivää, joten seuraavana eli viimeisenä päivänä kävimme St. Kildan rannalla nauttimassa aurinkoisesta päivästä. Kävelimme rantakatuja pitkin ja tunnetulla laiturilla, jonka päässä näimme pingviinejä! Ne olivat pikkuruisia harmaita otuksia, jotka nukkuivat varjoisessa kivikossa. Pingviinejä näkee kuulemma parhaiten auringonlaskun aikaan, jolloin ne palaavat merestä kivien välissä oleville pesilleen. Laiturilta näkee myös kauniin kaupunkimaiseman. St. Kildan alueella on paljon trendikkäitä ravintoloita ja kauppoja ja se onkin nuorten aikuisten suosima asuinalue. Päivän päätteeksi soitimme kotona skypellä Lauran vanhempien kanssa ja aloimmekin jo valmistautua seuraavan aamun Sydneyn-lentoon. Melbourne oli kaiken kaikkiaan iso ja moderni kaupunki, mutta kaunis ja miellyttävän oloinen. Ensi kerralla tulemme viettämään sinne vähän enemmän aikaa, niin voimme tutustua kaupunkiin paremmin.

Sydney

Pian lensimmekin siis Sydneyyn, Australian suurimpaan kaupunkiin, joka voisi ihan hyvin olla Australian pääkaupunki. Siellä on nimittäin kaikkea! Lentokoneesta näimme kuuluisan Sydneyn oopperatalon ja Harbour Bridge -sillan. Helenan serkku Levina, jota Helena ei ollut koskaan ennen tavannut, tuli meitä vastaan kentälle. Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun Helena tapasi hänen vietnamilaisen tätipuolensa ja kaksosserkut, jotka ovat asuneet koko elämänsä Australiassa. Levina halusi lähteä näyttämään meille kaupunkia suoraan lentokentältä, joten menimme Newtown-nimiseen trendikkääseen kaupunginosaan. Newtown on Sydneyn hipsterikaupunginosa eli täynnä vintagekauppoja. kahviloita ja muuta jännää. Söimme siellä hyvää jätskiä, joka valmistettiin jotenkin kemikaalisesti jäädyttämällä jonkinlaisessa höyryssä. Emme osaa kuvailla tätä tapahtumaa kovin hyvin, koska olemme kielitieteilijöitä emmekä kemistejä :D.

Jätskien jälkeen Levina ajoi meidät heidän kotiinsa, jossa tapasimme maailman pienimmän ja söpöimmän koiran, Milon! Levinan perheen koti oli kaunis ja se sijaitsi järven rannalla. Australiassa on kyllä yllättävän paljon luontoa ihan kaupungeissakin. Illalla tapasimme Helenan tädin ja hänen miehensä, kun menimme syömään heidän kanssaan. Illallisen jälkeen menimme takaisin kotiin, ja tapasimme Levinan kaksoissiskon, Lavenderin. Iltamyöhällä Levina ja hänen ystävänsä ajoivat meidät katsomaan oopperataloa ja siltaa, kun niissä oli kauniit iltavalaistukset. Kiertelimme keskustassa ja söimme vielä aamun pikkutunneilla kuuluisassa Pancakes on the Rocks -pannukakkuravintolassa.

Seuraavat päivät vietimme Levinan ja muun perheen seurassa ja pääsimme tutustumaan Sydneyn vietnamilaiseen yhteisöön. Sydneyssä on siis vietnamilainen kaupunginosa, joka on täynnä vietnamilaisia kauppoja ja ravintoloita, eikä englannin kieltä juuri kuule siellä päin kaupunkia. Monet heistä eivät osaakaan englantia juuri ollenkaan, koska arkiset asioinnit sujuvat vietnamin kielellä vaivattomasti. Söimme paljon vietnamilaisissa ravintoloissa perheen kanssa, ja tutustuimme erilaisiin ruokiin, esimerkiksi Yum Cha:han (höyrytettyjä pieniä annoksia, joita tarjoilija kuljettaa kärryissä ja annoksia saa valikoida kärrystä itse). Söimme myös hot pot -ruokaa, joka on eräänlainen aasialainen fondue-keittoruoka: lihat, kalat, kasvikset ja nuudelit tilataan listasta kypsyttämättöminä ja ne valmistetaan itse pöydällä olevassa höyryävän kuumassa keitossa.

Kaupungilla kävimme vielä kävelemässä Darling Harbour -satamassa, joka on aivan keskustassa ja siellä on lähinnä ravintoloita ja kauppoja. Kävimme myös pienellä juna-ajelulla (tai oululaisittain potnapekka-ajelulla) Sydneyn kasvitieteellisessä puutarhassa, joka muuten täyttää vuonna 2016 huikeat 200 vuotta. Eräänä iltana kävimme myös elämämme ensimmäisessä drive in -elokuvanäytöksessä. Ja tietysti kävimme katsastamassa kuuluisan Bondi Beach -rannan, jossa vesi oli mukavan raikasta ja siellä oli paljon ihmisiä nauttimassa viileästä merivedestä.

Sydneyssä ehdimme tehdä taas paljon siistejä juttuja vain muutamassa päivässä ja kiitos siitä kuuluu ihanille perheenjäsenille, jotka haluavat näyttää meille paikkoja ja viettää aikaa kanssamme! Helena oli erityisen iloinen saadessaan tavata sukulaisia ensimmäistä kertaa :). Sydney on älyttömän suuri kaupunki, jossa voi tehdä melkeinpä mitä vaan ja sielläkin täytyy varmaan käydä uudemman kerran, jotta ehtii tutustua kaupunkiin paremmin.

Brisbane & Gold Coast

Lensimme Sydneystä Brisbaneen, jossa olimme Lauran serkun, Astan, luona kylässä. Asta oli töissä viikolla ja tutustuimme itseksemme kaupungin keskustaan, jossa on muun muassa keskeinen Queen Street Mall -ostoskatu ja joen toisella puolella South Bank, jonne oli tehty tekoranta ja uima-allas. Kävimme pulahtamassa siellä, sillä lämpöä riitti reilut 30 astetta ja kaupungissa on melko tukalaa niin kuumalla kelillä. Iltaisin vietimme aikaa Astan kanssa ja kävimme myös hänen työporukkansa kanssa drinkeillä perjantai-iltana. Baarissa kuuntelimme livebändejä ja vietimme hauskan illan porukalla. Viikonloppuna kävimme läheisellä vuorella, Mt. Coot-thalla, katselemassa kaupungin maisemia. Asta vei meidät myös Gold Coastin kaupunkiin Surfers Paradise -nimiselle ranta-alueelle, joka on siis surffaajien suosima lomakohde. Kaupunki oli outo, sillä se näytti tyypilliseltä rantalomakaupungilta samalla, kun korkeat pilvenpiirtäjät komeilivat rannan vieressä. Me jäimme Gold Coastin tuntumaan yöksi Coolangattan rantakaupunkiin, kun Asta lähti takaisin Brisbaneen.

Halusimme viettää muutaman päivän tunnetuissa rantakaupungeissa Brisbanen lähistöllä, joten ensimmäisen yön jälkeen suuntasimme tunnettuun Byron Bayhyn, joka on myös nuorten suosima lomapaikka. Kävelimme ensin Coolangattasta läheiseen kaupunkiin, Twin Headsiin, josta bussi Byron Bayhyn lähti. Coolangattan ja Twin Headsin välissä kulkee myös sattumalta kahden osavaltion raja ja kellonaika muuttui yhdellä tunnilla! Olimme ensin vähän pihalla, kun bussifirman nainen selitti eri aikatauluista ja sitten tajusimme, että kellonaika olikin muuttunut yhtäkkiä. Se oli aika kummallista :D.

Byron Bayssa vietimme vain yhden yön, koska kaupunki oli aivan täyteen varattu koko viikon ajan. Samaan aikaan oli nimittäin "Schoolies"-tapahtumaviikko, jossa abiturientit käytännössä valtaavat rantakaupungit ja bilettävät pari viikkoa putkeen. Meillä oli kuitenkin hauskaa sen yhden illan aikana, jonka vietimme Aquarius-hostellissamme. Hostelli tarjosi ilmaisen illallisen, mikä oli aika kiva! Illan pääohjelmana oli hyytelöpaini, johon tytöt saivat osallistua. Ilmeisesti poikien hyytelöpaini ei ole ollenkaan mielenkiintoista katseltavaa :D. Tutustuimme erääseen italialaiseen reppureissaajaan, joka osallistui hyytelöpainiin. Painia oli kyllä mielenkiintoista seurata! Monet abiturientit tulivat hostelliin ja osallistuivat painikisaan. Heillä oli mukanaan iso kannustajajoukko, joka huusi kovaan ääneen, kun tytöt painivat kumialtaassa.

Seuraavana päivänä ennen lähtöä tutustuimme Byron Bayhyn vähän paremmin, ja se oli melkoisen hippimäinen kaupunki. Kaduilla oli rento ja mukava ilmapiiri, vaikka bileabit olivatkin joka puolella. Iltapäivällä meidän piti lähteä bussilla takaisin Surfers Paradiseen yöksi, koska muualta ei löytynyt yöpaikkaa. Sielläkin vietimme hauskan illan hostellin asukkaiden kanssa syöden pitsaa, pelaten juomapelejä ja jutustellen. Seuraavana päivänä sitten palasimme Brisbaneen ja tapasimme vielä pikaisesti erään englantilaisen ystävän, joka asuu Brisbanessa ja jonka olimme tavanneet Fidzillä. Vaikka olimme jutelleet hänelle vain parin päivän ajan Fidzillä, tuntui nyt siltä, että olisimme jo vanhat ystävät. Se on tosi hauska puoli tässä matkustelussa, kun tapaa muita reissaajia ja heidän kanssaan voi tuntea hyvinkin nopeasti olevansa läheinen. Kyseinen ilta oli myös meidän viimeinen iltamme Australiassa, ja kävimme vielä Astan kanssa hyvässä thairavintolassa ennen viime hetken pakkailuja.

Australian-vierailumme hurahti todella nopeasti! Teimme kuitenkin melkoisen paljon kaikenlaista kivaa ja erityisen mukavaa oli nähdä tuttuja ja tuntemattomia sukulaisiamme! Saimme nyt kokea Australian itärannikon ja sen suurimmat kaupungit. Ensi kerralla kuitenkin haluaisimme tutustua enemmän luontoon, koska nyt siihen ei ollut ollenkaan aikaa. Näimme kyllä Melbournessa vilaukselta muutaman kengurun, mutta muita eläimiä emme ehtineet käydä katsomassa ollenkaan!

Siinä oli meidän Tyynenmeren-matkamme, sillä seuraavana vuorossa on matkan viimeinen maanosa: Aasia. Balille matkamme vie!

Brisbane

Uusi-Seelanti / New Zealand

English below

Ja niin matkamme jatkui uskomattomaan Uuteen-Seelantiin, joka on tähän mennessä saavuttanut kaikista rakkaimman kohteen tittelin! Vietimme vain kolme viikkoa tässä hurmaavassa etelän saarivaltiossa, mutta siinäkin ajassa ehtii ihastua niin syvästi, että tuntee paikan toiseksi kodikseen. Kiersimme molemmat saaret pikapikaa: 11 päivää pohjoisella saarella ja 12 päivää eteläisellä saarella.

Maori-patsas. / Maori statue.

Pohjoinen saari

Kertauksena siis: halusimme lähteä Tongalta aikaisemmin, koska halusimme kovasti päästä Uuteen-Seelantiin tapaamaan uusia tuttujamme, joihin tutustuimme Tongalla. Jokin onnenkantamoinen osui meihin, kun saimme parin päivän varoitusajalla vaihdettua lentomme aikaisemmaksi ja vieläpä täysin ilmaiseksi! Lähdimme Tongalta aamuyöllä rättiväsyneinä ja vielä väsyneempinä saavuimme Aucklandiin aamukuudelta. Kentältä ulostautuminen vei vajaat kaksi tuntia, koska vastassamme oli erittäin perusteelliset turvatarkastustoimet: ensin piti jonottaa turistiviisumin saamiseksi (mikä oli helppo toimenpide), sitten pitkään jonoon, jonka päässä ohjattiin joko laukkujen läpivalaisuun tai laukkujen purkamispisteelle. Meidän piti mennä laukkujen purkamispisteelle, koska olimme tuoneet simpukoita, puisia maskeja ja muuta "epäilyttävää" Fidziltä ja Tongalta. Laukut nostettiin pöydälle, kaikki tavarat kaivettiin ulos ja tarkistettiin kumihanskat kädessä ja tarkistajan piti konsultoida montaa kollegaa simpukoiden tai maskien vaarallisuudesta :D. Uudessa-Seelannissa ja monissa muissakin saarivaltioissa ollaan todella tarkkoja siitä, ettei saarille tuoda tuntemattomia hyönteisiä tai tauteja esimerkiksi puuesineiden ja simpukoiden mukana. Jos tullaa kaikki tavarat tunnollisesti, ei epäilyttävistä esineistä yleensä tule rangaistusta. Tavarat saatetaan puhdistaa erityisaineella, jotta kaikki pöpöt kuolevat. Myös kengänpohjat tarkistetaan ja puhdistetaan. Kaikki Lauran kengät pestiin, koska ne olivat ilmeisesti liian törkyisiä. Eipä tarvinnut itse puhdistaa niitäkään :).

Saavuttiin Uuteen-Seelantiin! / We arrived in New Zealand!

Turvatoimien jälkeen pääsimme vihdoin ulos saapuvien halliin. Seuraava huolenaihe väsyneillä matkustajilla oli, että minne menemme yöksi. Emme olleet Tongan tohinoissa muistaneet varata hostellia Aucklandiin ja nyt kaikki paikat olivat varaussivustojen mukaan täynnä. Couchsurfing ja Airbnb näyttivät myös toivottomilta. Suuntasimme kentällä sitten turisti-infoon ja pyysimme työntekijää soittelemaan hostelleihin. Onneksemme keskustasta löytyi mukava Queen Street Backpackers, jossa oli kahdeksi yöksi tilaa. Meillä kerkesi olla jo pienet jännäkakat housuissa, koska emme kovin usein jätä yöpymissuunnitelmia viime tippaan. Mutta kyllähän ne asiat aina järjestyy! Kyseisenä viikonloppuna kaikki halusivat ilmeisesti tulla Aucklandiin, koska silloin oli halloween ja rugbyn maailmanmestaruuskisojen finaali. Ostimme myös sim-kortit kolmen viikon retkeämme varten, jotta voimme soittaa hostelleihin ja käyttää nettiä luontokohteissa. Opimme jo Fidzillä ja Tongalla, että tällä puolella maailmaa netti on todella hidas ja sitä ei saa käyttöön juuri missään ilmaiseksi.

Auckland

Aucklandissa oli mukavan vilpoisaa edellisiin kuukausiin verrattuna, ja saimme käyttää jopa farkkuja ja syystakkeja. Kaupunki itsessään ei ole oikein kenenkään mielestä kaunis tai kiva paikka ja meille sanottiinkin, että lähtekää sieltä äkkiä jonnekin muualle. Vietimme siellä kuitenkin kolme yötä lähinnä nukkuen, kierrellen Queen Streetin keskustakatua ja tavaten Tonga-ystäviämme. Tutustuimme hostellissamme myös yhteen ruotsalaiseen tyttöön, joka kulki lopulta mukanamme koko viikonlopun. Sunnuntaina aamuyöllä saimme kokea unohtumattoman kokemuksen kadulla baarin edessä, sillä heräsimme katsomaan rugbyfinaalia satojen muiden fanien kanssa. Uudessa-Seelannissa ja Australiassa rugby on todella iso juttu ja nämä naapurimaat kisasivat vastakkain aamuyön finaalissa. Peli pelattiin Iso-Britanniassa, joten siksi meidän piti katsoa peliä aamuviideltä. Seisoimme siis kadulla yhden baarin edessä ja katsoimme ikkunoiden läpi peliä, koska baari oli tupaten täynnä. Koko katu oli täynnä ihmisiä ja kun Uusi-Seelanti voitti mestaruuden, kaikki hurrasivat kovaan ääneen. Sitten kaikki lähtivätkin kotiin nukkumaan ja kadut olivat lähes autioita muutaman tunnin ajan :D.

Paljon porukkaa baarin edessä ennen auringonnousua. / Heaps of people in front of the bar before sunrise.

Fanitytöt juhlii Uuden-Seelannin voittoa! Lauran ensimmäinen rugbypeli meni siis aika hyvin... / Fangirls cheering for the new champions! All Blacks!!

Aucklandista kaupunkina emme osaa sanoa oikein mitään, mutta meillä on todella mukavat muistot sieltä, sillä pidimme hauskaa kavereiden kanssa! Joskus on myös mukavaa hengailla kaupungissa, josta kukaan ei oikein tykkää, koska silloin ei ole paineita tehdä kaikkia kuuluisia ja siistejä juttuja. Voi aivan hyvin istua hostellin olohuoneessa ja jutella muiden matkailijoiden kanssa.

Ihanien ystävien Charlinen ja Pennyn kanssa. / With our lovely friends Charline and Penny.

Laura hankki Aucklandista ukulelen. / Laura purchased a Ukulele from Auckland.

Sunnuntaina lähdimme aamupäivällä Nakedbus-bussifirman kyydissä Aucklandista Rotoruan kaupunkiin. Matka kesti nelisen tuntia. Rotorua sijaitsee Aucklandin eteläpuolella olevalla tuliperäisellä alueella, joten kaupunki oli täynnä pieniä kuumia lähteitä. Kaupungin ympärillä oli monia todella kauniita kansallispuistoalueita, joissa oli tulivuoria, kuplivia järviä ja erikoista kasvillisuutta. Me kävimme Waimangun kansallispuistossa, joka on maailman nuorimpia tuliperäisiä alueita. Menimme sinne Helenan ranskalaisen serkun kanssa, joka sattui myös olemaan Uudessa-Seelannissa ja hän matkusti kanssamme pohjoissaarella jonkin matkaa vuokra-autollaan. Puiston pystyi kiertämään muutamassa tunnissa kävellen ja ihaillen luonnon uskomattomia muodostelmia ja värejä. Välillä maisema näytti ihan sademetsältäkin. Puiston jälkeen menimme Rotoruan keskustassa olevaan Kuirau-puistoon, joka on täynnä kuumia lähteitä. Siellä voi myös käydä jalkakylvyssä polttavan kuumassa vedessä. Yövyimme Crash Palace -nimisessä hostellissa, joka oli todella hyvä hostelli! Se oli kohtuuhintainen, henkilökunta ja asukkaat olivat mukavia, huoneet hyviä, ilmainen netti ylsi huoneeseen asti ja kaiken lisäksi hostelli tarjosi ilmaista pastaa ja riisiä ruuanlaittoon. Suosittelemme lämpimästi Crash Palacea niille, jotka matkaavat joskus Rotoruaan!

Ajetaan Rotoruaan! / Driving to Rotorua!

Waimangu-kansallispuisto. / Waimangu National Park.

Waimangun kaunis luonto. / Waimangu's beautiful nature. 

Waimangu.

Kuumassa jalkakylvyssä. / Having a HOT hot pool foot bath.

Rotoruan-retkellä teimme myös päiväretken Waitomon kiiltomatoluolaan, joka sijaitsee muutaman tunnin ajomatkan päässä. Osallistuimme hieman hintavalle veneajelulle kiiltomatoluolassa, jossa luolan seinämät ja katto olivat täynnä pikkumatoja, jotka hohtivat kuin tähdet. Paikasta ei saanut ottaa kuvia ja vaikka kokeilimmekin salaa ottaa pari kuvaa, ei niistä nähnyt yhtään mitään. Näky oli kyllä vaikuttava, mutta ajelu kesti liian vähän aikaa. Waitomon jälkeen ajelimme takaisin Rotoruaa kohti ja kävimme katselemassa läheisiä järviä. Rotoruassa ei ole kauheasti tehtävää, mutta kolmen yön reissu on sopiva aika nähdä läheisiä luontokohteita.

Waitomon kiiltomatoluolan veneajelun jälkeen. / After the Waitomo Glowworm cave's boat ride. 

Seuraava kohteemme oli Taupo, tunnin päässä Rotoruasta. Ajoimme sateisessa säässä Taupoon ja oikeastaan koko päivä meni levätessä. Helenan serkku oli sairastunut ja todella uupunut ja me myös olimme väsyneitä kaiken actionin jälkeen. Meillä oli motellihuone pienessä mukavassa perheyrityksessä ja huone oli kyllä pienin, missä olemme koskaan nukkuneet. Kaikkien reppujemme kanssa tunnelma oli vähän ahdas, mutta hyvin siellä pärjäsi :). Seuraavana päivänä kävimme tunnin ajomatkan päässä kävelyllä Tongariro River Traililla, jossa oli mäkiä ja peltomaisemaa joen varrella. Valmistauduimme seuraavan päivän koitokseen, nimittäin pitkään ja haastavaan päivävaellukseen vuorilla. Olimme olleet yhteydessä erään belgialaisen tuttumme, Koenin, kanssa. Olimme tavanneet hänet Fidzillä pikaisesti ja hän otti meihin Uudessa- Seelannissa yhteyttä. Hän oli ostanut oman matkailuauton ja halusi matkustaa osan saarista meidän kanssamme. Hän tuli Taupoon samaan aikaan meidän kanssamme ja päätimme yhdessä vaeltaa vuorilla.

Tongariro River Trail.

Maisema Tongariro River Traililla. / The view on the Tongariro River Trail.

Ensin olimme aikoneet vaeltaa Uuden-Seelannin hienoimman päivävaelluksen, Tongariro Alpine Crossingin, joka on 20 kilometriä pitkä vaellus vuorten ja sinisten järvien läpi. Vaellus oli kuitenkin pulmallinen meille siksi, koska reitti ei palaa alkupisteeseen ja ainut tapa päästä Taupoon oli mennä järjestetyllä bussilla, joka kulki vain tiettyihin aikoihin ja oli todella kallis. Koen ei myöskään halunnut tehdä tätä klassista turistireittiä, vaan Tongariro Alpine Crossingin vieressä olevan Mount Ngauruhoen. Mt. Ngauruhoe tunnetaan myös Taru Sormusten Herrasta -elokuvien Mt. Doomin nimellä. Se sijaitsee siis aivan toisen reitin vieressä, mutta Mt. Doomilla ei ole merkittyä reittiä ja se on hieman korkeampi kuin muut vaellukset lähistöllä. Päätimme tehdä Mt. Doomin Koenin kanssa, sillä pääsimme siten hänen kyydillään vaellukselle ja muutenkin oli mukava tehdä vaellus yhdessä.

Lähdimme matkaan seuraavana aamuna kahdeksan maissa ja noin 1,5 h ajon jälkeen pääsimme vaellusreitin alkuun. Vuoret näyttivät mahtipontisilta ja haastavilta, mutta innostuksissamme emme pelänneet kiipeämistä. Ensimmäinen osio vaelluksesta oli turhauttava, sillä meidän piti kävellä laaksoa pitkin noin 5 kilometriä, sen jälkeen muutama kilometri jyrkkiä portaita ennen kuin pääsimme vuoren juurelle. Kaikki turistit kävelevät saman alkumatkan ja vuorten juurella vasta voi valita, mihin suuntaan haluaa lähteä. Noin puolenpäivän aikaan aloitimme kiipeämisen Mt. Doomia ylös. Vuoren pinta oli pehmeää tuhkaa, joten kiipeäminen oli hidasta ja vaikeaa. Joissain kohdissa oli kovempaa kiveä, jota pitkin oli helpompaa kävellä. Oli oikeastaan helpompaa luoda oma reitti kuin seurata valmista porrasreittiä niin kuin muilla vuorilla.

Campervanissa Koenin kanssa menossa vaeltamaan! / In the campervan with Koen! Heading towards Mt.Doom!

Aika itsestäänselvä kuva. / Pretty self-explanatory.

Vaellus. / The hike.

Näimme, miten vuoren huipulla ihmiset näyttivät pieniltä pisteiltä ja osa heistä lasketteli alas tuhkaa pitkin. Pysähdyimme välillä syömään ja lepäämään. Nousu kesti noin kolme tuntia ja kyllä maisemat olivat uskomattomat! Taivas oli pilvetön ja tuuli sopivasti, eikä ollut kylmä tai kuuma. Aurinkorasvaa kului paljon. Vuoren huipulla puhalsi kivien raoista kuumaa ilmaa, koska kyseessä oli siis tulivuori, ja toisella puolella vuorta oli paksu lumipeite. Hetken ihastelun jälkeen lähdimme takaisin alaspäin ja laskeutuminen oli melko vaikeaa, koska vuoren rinne oli jyrkkä. Tuhkassa laskettelu oli hyvä idea, kunhan ei juossut liian nopeasti. Laskeutumiseenkin meni ainakin tunti ja sitten piti vielä kävellä samat portaat ja laaksot takaisin autolle. Koko vaellus kesti vajaat 8 tuntia ja olimme aivan poikki sen jälkeen. Olimme kuitenkin äärettömän ylpeitä itsestämme, sillä emme olleet koskaan tehnyt samanlaista vaellusta ja vieläpä sellaisissa maisemissa!

Aktiivisen tulivuoren merkki. / A sign of an active volcano.

Voittokuva! / Victory picture!

Voittajafiiliksissä lähdimme seuraavana päivänä Tauposta bussilla Uuden-Seelannin pääkaupunkiin Wellingtoniin. Koen lähti autollansa myös Wellingtoniin ja menimme samaan hostelliin yöksi. Aioimme matkustaa hänen kanssaan yhdessä eteläisellä saarella. Wellington oli kauniimpi kaupunki kuin Auckland, mutta emme silti tehneet siellä hirveästi mitään. Kun saavuimme Wellingtoniin, kävelimme kaupungin läpi hostelliimme ja illalla menimme baariin juhlimaan Koenin kanssa. Seuraavana päivänä olimme todella väsyneitä ja kiertelimme vähän kaupungilla. Kävimme myös Te Papa -museossa, jossa on paljon maoritaidetta ja hienoja näyttelyitä. Muuten teimme vähän samaa kuin Aucklandissa eli hengailimme kavereiden kanssa. Sitten jo sitä seuraavana päivänä lähdimme aamulla lautalla eteläsaarelle! Wellingtonin-visiitti oli lyhyt, mutta myös täynnä mukavia muistoja.

Wellington.

Te Papa -museossa. / In the Te Papa museum.

Eteläinen saari

Wellingtonista pääsee siis lautalla Pictoniin, joka sijaitsee eteläisen saaren pohjoisosassa. Koen tuli autollaan samalla lautalla ja lähdimme Pictonista ajelemaan mutkaisia vuoristoteitä Nelsonia ja Abel Tasmanin kansallispuistoa kohti länteen. Eteläsaaren pohjoisosa on todella rehevää ja trooppisen näköistä seutua. Yövyimme ilmaisella parkkipaikalla Motuekan kylässä Tasmanin lahden rannalla. Seuraavana päivänä ajoimme läheiseen kylään, Marahauhun, josta hyppäsimme vesitaksiin. Taksi vei meidät kirkkaansinisen meren läpi Anchorage-nimiselle rannalle, josta pystyimme kävelemään 16 kilometrin päiväretken takaisin Marahauhun. Abel Tasmanin kansallispisto oli siis aivan Fidzin näköinen trooppisine metsineen ja kirkkaansinisine vesineen, mutta vesi oli todella kylmää! Kävelimme suhteellisen helppoa reittiä mäkien reunoilla, välillä sademetsämäisissä maisemissa ja koko ajan rannan tuntumassa. Kannattaa tehdä edes lyhyt päiväkävely Abel Tasmanissa, sillä maisemat ovat uskomattomat. Myös kanoottivuokra on hyvä idea, jos on aikaa. Kävelyn jälkeen kävimme Marahaussa törkeän kalliilla hampurilaisilla. Ravintolassa ihmettelimme Koenin kanssa, miksi tarjoilija vastaa koko ajan meille että "sweet ass" eli "hyvä perse". Eikö se ole aika epäkohtelias vastaus?? Myöhemmin meille selvisikin, että hän sanoi "sweet as" eli "makeeta". Uudessa-Seelannissa kaikki sanovat "sweet as", joka on siis sama kuin suomeksi sanoisi "siistiä" tai "makeeta". Se vain kuulostaa aluksi vähän muulta...

Saavuimme satamaan Pictoniin. / Arrived to Picton, at the ferry terminal.

Vestitaksin kyydissä. / On board the water taxi.

Abel Tasmanin kansallispuisto. / Abel Tasman National Park.

Aikas kaunista Abel Tasmanissa. / Pretty awesome in Abel Tasman.

Vaelluksen jälkeen ajoimme vielä parisen tuntia aivan eteläsaaren pohjoisosaan Takakan kylän ohi pienelle retkeilyalueelle meren rantaan. Rannassa tuuli tajuttomasti ja oli todella kylmä. Koko auto heilui tuulessa. Aamulla jatkoimme vielä pohjoiseen Whararikin rannalle, josta kovin moni ei varmaan tiedäkään. Ensin kävelimme lampaita täynnä olevien nummien läpi rannalle, joka oli aivan harmaa ja täynnä hiekkadyynejä. Rannalla myös näkyi merileijonia! Olimme aivan ihmeissämme, miten maisemat olivat täysin erilaiset kuin edellispäivän trooppisessa puistossa. Ehkä se on yksi Uuden-Seelannin hienoimmista asioista; joka päivä maisemat ovat aivan erilaiset kuin edellisenä päivänä. Rannan jälkeen ajoimme vuoria pitkin etelään päin ja pysähdyimme yöksi Berlins Café -nimiseen majataloon, jonka pihalla sai yöpyä autossa. Tutustuimme siellä muihin automatkailijoihin, muun muassa yhteen kalifornialaiseen mieheen, joka oli luultavasti Matthew McConaugheyn kadonnut kaksoisveli.

Wharariki-ranta. / Wharariki beach.

Laura on gangsta. / Laura is cool.

Merileijonat!! / Sea lions!!

Seuraavana päivänä ajoimme eteläisen saaren länsirannikolle ja kävimme ihailemassa Punakaikin blowhole-kalliomuodostelmia (samantyyppisiä kuin Tongalla). Tasmaninmeri näytti älyttömän kauniilta ja kirkkaalta auringonpaisteessa. Punakaikissa meri paiskautui kiviä vasten ja nostatti hienoja pärskeitä kallioiden välisiin rakoihin. Merivirta oli myös muokannut kiviä pannukakun muotoisiksi. Punakaikista jatkoimme Greymouthin idylliseen kylään, jossa oli juna-asema ja vanhanaikaisia rakennuksia. Pysähdyimme siellä lounaalle ja sitten jatkoimme Hokitikan kylään, jossa meidän piti pysähtyä autokorjaamolle. Auto saatiin korjattua ja suuntasimme yöksi todella kauniin järven rannalle, jonka taustalla komeilivat lumihuippuiset vuoret.

Pannukakkukiviä Punakaikissa. / Pancake rocks in Punakaiki.

Blowhole nostattaa vettä korkealle ilmaan ja luo sateenkaaren pariksi sekunniksi. Koen katsoo melkein kuvaan :). / The blowhole makes the water rise up in the air and creates a rainbow for a few seconds. Koen is almost smiling to the camera :D.

Koenin auto leirintäalueella. / Koen's van at the camping site.

Järvenrantapaikan lähellä oli kuulemma hieno riippusilta Arahura-joella keskellä metsää, joten lähdimme seikkailemaan sinne seuraavana päivänä. Auto piti jättää keskelle peltoa ja kävellä nelisen kilometriä peltojen ja metsien läpi. Reittiä ei ollut merkitty kovin hyvin ja luulimmekin eksyneemme monta kertaa. Jatkoimme kuitenkin menemään ja lopulta löysimmekin riippusillan. Voi että se oli hieno paikka! Sillan alla virtasi aivan kirkkaansininen vesi, joka oli sulanutta jäätikkövettä. Sillalla sai kävellä vain yksi kerrallaan, joten taiteilimme itsemme toiselle puolelle ja sitten samaa reittiä takaisin. Vettä olisi tehnyt mieli juoda, mutta emme tienneet, oliko se puhdasta.

Riippusilta metsän keskellä Arahura-joella. / The swing bridge in the woods by the Arahura river.

Yksi kerrallaan! / One at a time!

Jatkoimme siltaseikkailun jälkeen toiselle riippusillalle, joka oli enemmän turistien tiedossa. Toinen riippusiltapaikka oli Hokitika Gorge, jossa oli samanlaista kaunista jäätikkövettä ja metsää. Maisemat olivat henkeäsalpaavat. Olisi ollut hauskaa hypätä kirkkaaseen veteen, mutta olisimme varmaan jäätyneet kuoliaiksi ja karanneet virran mukana jonnekin kauas :D. 

Hokitika Gorge

Jäätikköveden ihailu ohjasi meidät seuraavaksi Franz Joseph -jäätikön luo samannimiseen kylään. Franz Joseph on Uuden-Seelannin suurin jäätikkö ja mikä olisikaan parempi tapa tutustua jäätikköön kuin hypätä laskuvarjohyppy sen yllä! Menimme jännitystä pidätellen laskuvarjohyppyfirman toimistoon ja varasimme hyppyajan seuraavalle aamulle. Tsemppasimme toisiamme seuraavan päivän hulluun kokemukseen ja menimme taas yöksi ilmaiselle parkkipaikalle kylän ulkopuolelle.

Aamulla kuitenkin kohtalo päätti toisin, emmekä päässeet hyppäämään laskuvarjohyppyä! Koko päivän satoi kovasti, emmekä voineet jäädä odottelemaan seuraavaa poutaista päivää, joten lähdimme ajamaan kohti etelää. Emme onneksi menettäneet rahaa hypyn peruuntumisen takia, mutta olisimme kovasti halunneet hypätä Franz Josephilla, koska siellä näkee jäätikön, Tasmaninmeren ja Uuden-Seelannin korkeimman vuoren, Mt. Cookin. Kävimme katsomassa toista jäätikköä, Fox Glacieria, joka näytti sateisessa säässä melko masentavalta. Jäätiköt sulavat kovaa vauhtia ja näimme vain pienen palasen jäätä. Muuten alue oli ihan harmaa saasteista ja tuhkasta, ja vesi virtasi joka puolella alas jäätiköltä. Harmaissa tunnelmissa ajoimme muutaman tunnin ajan Wanaka-järveä kohti keskelle eteläistä saarta. Juuri kun saavuimme Wanakan sanoinkuvaamattomiin maisemiin, aurinko alkoi taas paistaa ja suut auki ihastelimme vuoristomaisemia järven ympärillä. Wanaka-järvi on yksi Uuden-Seelannin kuvatuimmista paikoista ja se on aivan uskomaton. Maisemia ei saa edes kuvaan sellaisina, kuin ne omin silmin näkee. Kirkkaansinistä jäätikkövettä ja kauniita vuoria ympäriinsä. Menimme yöksi leirintäalueelle viereiselle järvelle, Hawea-järvelle.

Ensin harmaan ja masentavan näköinen Fox Glacier -jäätikkö... / First the grey and depressive Fox Glacier...

Ja sitten kuvankaunis Wanaka-järvi! / And then the beautiful Lake Wanaka!

Hawea-järvi on myös aika komia! / Lake Hawea isn't so bad either!

Hawea-järven maisemista suuntasimme aamulla Wanakan kylään, jossa teimme tunnin mittaisen vaelluksen Iron Mountainin ("rautavuori") huipulle, josta näki maisemat Wanaka-järvelle. Wanakan kylä on kivan pieni ja idyllinen turistikylä. Olo oli kuin olisi ollut jossain pienessä alppikylässä. Wanakalta ajoimme hiljalleen kohti Queenstownia, mutta ensin kävimme jossain aivan ihmeellisessä, tuntemattomassa aavekylässä nimeltä Bendigo. Koen oli omasta matkaoppaastaan löytänyt Bendigon ja aavekylä kuulosti mielenkiintoiselta. Meidän piti ajaa jyrkkää vuorta ylös tasangolle, jossa näkyi tuhoutuneita talojen jäänteitä siellä täällä. Se oli siis joskus ollut kylä. Paikalla ei ollut ketään muita, eikä liiemmin mitään erityisiä esittelytaulujakaan, joten paikka todellakin oli aavemainen.

    

Hyppytunti rautavuorella. / Jumping off the Iron Mountain :D

Bendigo: aavekylä. / Bendigo, the ghost town.

Näkymät Bendigosta. Kuvassa Nismo-matkailuauto! / The view from Bendigo. There's Nismo the Campervan!

Jatkoimme sitten Queenstowniin, joka on koko maailmanympärimatkamme eteläisin paikka! Queenstown on kaunis kaupunki järven rannalla ja vuoret ympäröivät värikästä pikkukaupunkia. Queenstown on Uuden-Seelannin kaunein kaupunki. Keskustan rakennukset ovat kauniita ja vanhahkoja ja keskellä kaupunkia on myös iso puisto- ja ranta-alue. Yövyimme keskustan tuntumassa julkisella parkkipaikalla, joka ei virallisesti ollut leirintäalue, mutta muutkin ovat yöpyneet siellä aiemmin. Pääsimme kätevästi kävelemään järven rannalle ja kaupungin keskustaan. Vietimme Queenstownissa kolme yötä. Kävimme paikallisessa elokuvateatterissa katsomassa viimeisimmän James Bond -elokuvan, söimme aamiaista järven rannalla ja shoppailimme turistikaupoissa.

Queenstown!!!!!!!

       

Voiko näitä maisemakuvia olla liikaa? / There are never too many scenic pictures from NZ!

Queenstown hissistä kuvattuna. / Queenstown from the lift on the mountain.

Queenstown on tunnettu hurjapäisistä aktiviteeteistaan, sillä benjihyppääminen ja laskuvarjohyppääminen ovat alun perin Queenstownista. Me päätimme tehdä edes jotain hauskaa laskuvarjohyppyepisodin jälkeen, joten menimme yhtenä päivänä kaupungin ulkopuolelle syvään laaksoon, jossa voi hypätä benjihypyn ja keinua rotkokeinussa. Koen oli hurjapää ja teki sekä keinun että benjihypyn. Me taas emme uskaltaneet hypätä benjiä, joten teimme yhdessä kahden hengen rotkokeinun. Se oli todella hauska kokemus yhdessä! Keinu pudotti meidät 70 metriä alaspäin ja sitten keinuimme 300 metrin leveydellä. Rotko ei näyttänyt todellakaan niin syvältä kuin se oikeasti oli ja keinuvat ihmiset näyttivät todella pieniltä pisteiltä rotkon pohjalla. Hurjastelun jälkeen kävimme syömässä kuuluisassa Fergburger-hamppariravintolassa, josta sai maukkaita hampurilaisia joka lähtöön.

Viime hetken jännitykset ennen keinua! / Final exciting moments before the swing.

Ny lähtee! / Here we go!

70 metrin pudotus! / 70 meter drop!

Viimeisenä päivänämme Queenstownissa menimme vaijerihissillä keskustan tuntumassa olevan mäen huipulle ja ajelimme hauskoilla luge-kelkoilla mäkeä alas. Sitten oli aika lähteä takaisin pohjoista kohti ja ajoimme illaksi Pukaki-järvelle Uuden-Seelannin korkeimman vuoren, Mt. Cookin lähelle. Järvi oli aivan tajuton: kirkasta vettä ja korkeat vuoret kaukaisuudessa. Saavuimme suunnilleen auringonlaskun aikaan, ja maisema oli henkeäsalpaava, mutta tuuli oli tosi kylmä.

Valmiina luge-ajelulle! / Ready for the luge ride!

Lake Pukaki. Nuff said.

      

Seuraavana päivänä ajoimme lähemmäs Mt. Cookia ja vierailimme Mt. Cook Villagessa, jossa oli lähinnä retkeilymökkejä, hotelleja ja turisti-info. Menimme sieltä katsomaan "sinisiä järviä" ja jäätikköä, mutta todellisuudessa järvet olivat rehevöityneitä ja vihreitä ja jäätikkö sulanut lähes olemattoman näköiseksi. Järvissä oli siis ennen virrannut sulanut jäätikkövesi, mutta kuivuuden takia vesi ei enää vaihtunut, eikä pysynyt sinisenä. Jatkoimme matkaa Tekapo-järvelle, jonka luona voi nähdä todella kirkkaan tähtitaivaan iltaisin, se on yksi maailman parhaista paikoista siihen. Muuten Tekapon kylässä ei ole oikein mitään. Menimme hemmottelemaan itseämme paikalliseen kylpylään, jossa lilluimme lämpimässä vedessä ja pääsimme SAUNAAN! Oli pitkästä aikaa puhdas ja lämmin olo. Yöksi ajoimme keskelle autiota tasankoa, emmekä jääneet katselemaan kirkasta tähtitaivasta.

Mount Cook

Taas kerran yksi sulanut jäätikkö. / Pretty sad little glacier here once again.

Kylpylä Tekapo-järvellä. / The spa by Lake Tekapo.

Oli aika lähteä kohti viimeistä kohdettamme eli Christchurchia. Kaupunki sijaitsee eteläisen saaren itärannikolla ja pääsimme sinne hyvissä ajoin päivällä. Vietimme yhden yön Christchurchissa ennen lentoamme Australiaan. Christchurchissa tapahtui paha maanjäristys vuonna 2011 ja se tuhosi kutakuinkin koko kaupungin. Kaupunkia ollaan nyt uudelleenrakentamassa ilmeisesti hieman toiselle paikalle, jossa pitäisi olla turvallisempaa mahdollisten maanjäristysten varalta. Christchurch sijaitsi ennen aivan rannikon tuntumassa ja tiedettiin, että se ei ole turvallisin mahdollinen maaperä maanjäristyksiä ajatellen.

Kun saavuimme Christchurchiin, tuntui, kuin maanjäristys olisi sattunut aivan vastikään. Kaupunki oli aution näköinen, sillä moniin rakennuksiin ei ollut koskettu tuhon jälkeen ja ilmeisesti uudet hienot rakennukset olivat jossain kauempana. Esimerkiksi historiallinen tuomiokirkko keskustassa oli tuhoutunut niin, että suuret kellotornit olivat romahtaneet ja puolet kirkon seinästä oli auki. Ehkä tuomiokirkkoa ei aiota kunnostaa ollenkaan... Ihmettelimme todella, miten erilainen maisema Christchurchissa oli kaikkiin muihin Uuden-Seelannin paikkoihin verrattuna. Päätimme palata takaisin noin 30 vuoden päästä, jos vaikka jotain muutosta olisi tapahtunut. Vietimme viimeisen yömme pienessä hostellissa ja Koen kokkasi meille haita! Hän osti kaupasta siis "lemon fish" -nimisen kalan, joka myyjän (ja Wikipedian) mukaan oli jonkinlainen pieni hai. Se oli hyvää!

Tuomiokirkko on jätetty melko surkeaan jamaan. / The cathedral is just left like that and the probably won't rebuild it any time soon...

Melko aution näköinen kaupunki / This is like another ghost town we've been to.

Uuden-Seelannin unohtumaton matka huipentui lentokoneessa, kun lensimme koko eteläisen saaren vuoristojen yli ja näimme, kuinka mielettömissä maisemissa olimmekaan matkustaneet viimeiset kolme viikkoa. Uusi-Seelanti tarjosi meille kaikkea mahtavaa: ihania maisemia, kirkkaansinistä vettä, viileää vaihtelua trooppisten saarten jälkeen, uusia ystäviä ja matkailuautoseikkailun. Uudessa-Seelannissa kannattaa todellakin matkustaa autolla ja nukkua ilmaisilla leirintäalueilla, koska silloin voi päättää aivan itse, missä haluaa nukkua ja minne haluaa mennä. Maassa on varmaan enemmän reppureissaajia kuin paikallisia, ja monet etsivät matkakumppania tai myyvät käytettyjä autoja halpaan hintaan. Kannattaa myös tarkistaa, jos voi tehdä "relocation"-diilin autovuokraamojen kanssa: auton voi siis hakea esimerkiksi Aucklandista ja ajaa sen ilmaiseksi Christchurchiin. Uusi-Seelanti oli kallis maa, mutta säästimme valtavasti rahaa kimpassa matkustamalla ja ilmaisissa paikoissa nukkumalla. Couchsurfing ei ole kovin suosittu sivusto ainakaan vielä, mutta hostellit eivät ole liian kalliita myöskään. Ruoka on melko kallista, erityisesti hedelmät sun muut. Siksi söimmekin paljon leipää ja maapähkinävoita :D.

Viimeiset katsaukset Uuden-Seelannin maisemiin. / Our last memories of NZ and its nature.

Kolmen viikon aikana kehitimme uuden unelman: haluamme tulla takaisin Uuteen-Seelantiin tekemään work & travel -viisumilla töitä vuoden ajaksi. Ette uskokaan, kuinka paljon näitä viisumilaisia (pääasiassa eurooppalaisia nuoria ja aivan erityisesti saksalaisia ja ranskalaisia) pyörii ympäri maata tehden pätkätöitä ja sitten matkustellen. Viisumi pitää käyttää ennen kuin täyttää 31 vuotta, joten siinä on meille taas yksi etappi, jota tavoitella.

Hei hei, rakas Uusi-Seelanti! Seuraavana vuorossa toinen kaikkien hehkuttama saari eli Australia!

-----------------------------------------------------------------------------------

And so our journey continues to the amazing New Zealand which has gained the title of the most precious destination of our trip so far! We spent only three weeks in this incredible country but even in that time we fell so deeply in love that it almost feels like a second home. We toured quite quickly around the two islands: 11 days on the northern island and 12 days on the southern one.

The north island

Just to remind you people: we wanted to leave Tonga a bit earlier because we really wanted to meet up in NZ with our new friends that we met in Tonga. We had some kind of Fairy Godmother with us as in a couple of days' notice we got to change our flight to an earlier one and completely free of charge! We left Tonga super tired at 2AM and arrived in Auckland even more so at 6AM. It took us two hours to leave the airport because of the world-known highly strict and thorough customs control: first we had to queue for the tourist visa (which an easy procedure), then to the long queue that ended up at the baggage screening or at the manual baggage control. We had to go to the manual one because we had brought some sea shells, wooden masks and other "suspicious" miscellaneous from Fiji and Tonga. The backpacks were put on a metal desktop, all our stuff were removed from the bags and examined with rubber gloves on whilst our customs officer was regularly asking advice on our products safety from another officer :D. In New Zealand and in other island states they are extremely strict on the fact that no one brings to the islands unknown (or dangerously known) insects or diseases for example via wooden or otherwise organic products. If you declare everything truthfully you really can't get in trouble for having suspicious items on you. They might treat your items with some kind of neutralizer so that all the germs die. They also checked the bottoms of every shoe and treated them if needed. All of Laura's shoes got treated as they were apparently quite dirty. Well...she was pretty happy about it as he didn't have to clean them herself :).

After the security check we finally got to the arrivals' terminal. Our next worry as tired passengers was where to stay the night. We hadn't remembered to book any accommodation whilst in Tonga and everything seemed to be fully booked in Auckland through the booking sites. Also Couchsurfing and AirBnB looked quite desperate at that moment. So at the airport we headed straight to a visitors' center and asked the lovely lady at the desk to phone some backpackers. Might of been our Fairy Godmother again but the lady got us beds from Queen Street Backpackers for two nights. We got pretty nervous before that as we don't usually leave the accommodation plans this late on.  But everything got sorted out in the end! It always does :). Apparently everyone wanted to be in Auckland for this particular weekend as it was Halloween and also the world championship finals of rugby. We also bought sim-cards for our three-week-long trip so that we could phone the hostels and use internet when in secluded places. We already learnt in Fiji and in Tonga that on this side of the world the internet is really slow and isn't for free practically anywhere.

It was nice and fresh in Auckland compared to the last few months and we even got to use our jeans and autumn coats. The city itself isn't great and everyone told us to move away from there as soon as possible. But we did end up spending there three nights mostly sleeping, walk around Queen Street and meeting our friends from Tonga. In our hostel we also got to meet a Swedish girl who actually hung with us the whole weekend. In the wee hours of Sunday we got to experience something unforgettable outside on the street in front of a bar as we woke up to watch the rugby match at 5AM with hundreds of other fans. Rugby is a big deal in the Pacific and the match was intense as it was New Zealand against Australia who are big rivalries! The game was played in the UK so that's why we had to watch at that quite inhumane hour. We were standing there on the street in front of this sports bar and watched the game through the windows because the bar was so full. The whole street was crowded with people and when New Zealand won everyone cheered out loud. After that the people went home to sleep and the streets were near empty for a couple of hours :D.

We can't really say anything about Auckland as a city but we left there with a lot of great memories because we had so much fun with friends! Sometimes it's also nice to hang around a city no-one really likes because there are no pressure to do anything, like visiting something really famous etc. You can just sit in the lounge of your hostel and chat with other travellers.

On Midday Sunday we took the Nakedbus to the city of Rotorua. The ride took about 4 hours. Rotorua is south from Auckland on a geothermal area so the city is full of hot pools and springs. There were many beautiful national park areas where there were volcanos, bubbling lakes and interesting flora. We visited the Waimangu National Park which is one of the youngest geothermal areas. We went there with Helena's French cousin who happened to be in NZ and he travelled with us a little bit with his rented car. We could walk around the park in a couple of hours and we could see amazing colours and formations by nature. Sometimes the scenery even reminded of a rainforest. After the park we went to Kuirau.park right in the center of Rotorua that is full of hot pools. You can even have a hot foot bath there. We stayed the night in Crash Palace -hostel which was a really good backpackers! It was reasonably priced, the staff and the travellers were nice, the rooms were good, there was free Wi-Fi that reached till the room AND they even offered free pasta or rice for cooking. We definitely recommend Crash Palace to anyone who's going to Rotorua!

During our time in Rotorua we also did a daytrip to Waitomo's glowworm cave which is in a couple of hours drive. We went on this (slightly) pricey boat ride in a glowworm cave where the walls and ceiling were full of little worms that glowed like stars. It looked like the universe. You couldn't take any pictures in there and even though we tried secretly you couldn't see anything. The view was impressive but it didn't last long enough. After Waitomo we drove back towards Rotorua and went to see some near-by lakes. There's nothing much to do in Rotorua but a three night stay is a good enough time to see the close-by nature spots.

Our next destination was Taupo, an hour away from Rotorua. We drove to Taupo in rainy weather and pretty much the whole was spent just resting. Helena's cousin got sick and was really tired and we were also quite exhausted after all the action in Rotorua. We had a motel room in a nice family-owned business and the room was probably the smallest we had ever slept in. The feel of the room was quite closed-in with all of our backpacks in and stuff in it but we managed alright :). The next day we went walking an hour-drive away at the Tongariro River Trail where you had small hills and a scenic route by the river. We were preparing ourselves for the next day's adventure which was a long and challenging day hike in the mountains. We had been talking with Koen, a Belgian friend of ours. We had briefly met in Fiji and he contacted us while in New Zealand. He had bought a campervan and wanted to travel a part of the islands with us. He came to Taupo at the same time and we decided to hike together in the mountains.

First we were planning on hiking one of the most beautiful day hikes of New Zealand, the Tongariro Alpine Crossing that is 20km long hike through the mountains and emerald lakes. But the hike was a bit troublesome for us because the hike doesn't make a loop back to the starting point and the only way back to Taupo was with a scheduled bus that only went on specific hours and was over-priced. Koen wasn't too keen on doing that classic tourist hike either but he wanted to do the one next to the Tongariro Alpine Crossing, the hike on Mount Ngauruhoe. Mt. Ngauruhoe is also known as Mount Doom from the Lord of the Rings movies. It's right by the other hike but doesn't have a marked route and is slightly higher than the other hikes around. We decided to do Mt. Doom with Koen as we got there together in his campervan and it was nice to do it as a group.

We left the next morning at around 8AM and after an one-and-a-half-hour drive we got to the starting point of the hike. The mountains looked majestic and quite challenging but we were too excited to fear the climb. The first part of the hike was frustrating as we had to walk through a valley for 5 km, then mount a couple of kilometers worth of stairs before we got to the foot of the mountain. All the travelers walk the same path and only at the foot of Mt.Doom you can choose which hike to do (or both for the crazy ones).  Around noon we started to climb up Mt. Ngauruhoe. The surface of the mountain was soft ash and rock so the climbing was slow and hard. On some part of the mountain side you had harder rock that was easier to climb. It was actually easier to make your own path than to follow an already-made one like on other mountains.

On the top of the mountain the people looked like small dots and some of them "skied" down the ashes. Sometimes we stopped to rest and refuel. The climb took us around three hours but the view was incredible! The sky was clear and there was a nice breeze and it was neither too hot nor cold. We did use a lot of sunscreen. At the top there was hot air coming from between the rocks (as it was an active volcano) and on the other side of the mountain there was still a lot of snow. After a moment of admiration we headed back down and the descent was actually quite hard because it was steep. Skiing down the ashes was a good idea if you didn't run too fast. It took us still probably an hour to descend and then we had to walk again the same stairs and valley trail back. The whole hike took us around 8 hours in total and we were exhausted after that. We were so proud of ourselves, we had never done any hike like that before and with that kind of scenery!

Feeling like winners we left the next day by bus from Taupo to Wellington, the capital of New Zealand. Koen went also there in his van and we stayed in the same hostel. We planned on traveling with him on the southern island. Wellington was a more beautiful city than Auckland but we still didn't do much there. When we arrived to Wellington, we walked through the city to our hostel and that night we went partying with Koen. The next day we were really tired but still walked around the city a bit. We managed to visit the Te Papa -museum where there is a lot of Maori artwork and nice exhibits. Otherwise it was pretty much the same as in Auckland; partying and hanging about with friends. After that the next day it was already time to take the ferry to the south island! Our time in Wellington was short but still have many nice memories from there.

The south island

From Wellington you can take the ferry to Picton which is on the north part of the south island. Koen came with his van on the same ferry and from Picton we started driving the winding alpine roads towards the west to Nelson and Abel Tasman's National Park. The north of the southern island looks flourishing and really tropical compared to the north island. We stayed the night at a free camping site in Motueka by the Tasman bay. The next day we drove to the near village, Marahau, where we took a water taxi. The taxi took us through some clear blue waters to Anchorage-beach from where we could walk a 16 km day-trail back to Marahau. The Abel Tasman National Park looks just like Fiji with its tropical forests and stunning turquoise waters except that the water was really cold! We walked a relatively easy route on hillsides, sometimes in rainforesty scenery and always by the sea. It's definitely worth doing at least a small daytrip in Abel Tasman as the view is incredibly scenic. Also renting a kayak isn't a bad idea if you have time. After the hike we went to eat ridiculously expensive burgers in Marahau. At the restaurant we wondered with Koen why the waitress constantly replied us "Sweet ass". Isn't that a bit rude?? But then later on we found out that she said "sweet AS" which means "awesome" or something similar. In New Zealand everyone says "sweet as", it is a very Kiwi thing to say.

After the hike we drove a couple of hours right to the very north part of the south island pass the village of Takaka to a small camping site by the shore. It was extremely windy and terribly cold there. The whole van was swinging due to the wind. The next morning we continued more north to Wharariki beach which is not very well known. First we walked through hills full of sheep to the beach that was grey and surrounded by sand dunes. There were also sea lions on the beach! We were completely amazed of how different it looked from the previous day's tropical park. Maybe that's one of the greatest parts of New Zealand; every day the scenery is different from the previous one. After the beach we drove by the mountains towards the south and stopped for the night in Berlins Café, a guesthouse where you could camp the van in the yard. We got to know some of the other campervan travelers, for example a Californian guy that was presumably Matthew McConaughey's long lost twin brother.

The next day we drove to the west coast of the southern island and admired the blowholes and pancake rocks of Punakaiki. The Tasman Sea looked incredibly beautiful and clear under the sun. In Punakaiki the water was splashing against the rocks making the blowholes spit water like geysers. The current has also shaped some of the rocks in layers making them look like stacked pancakes (due the name). From Punakaiki we continued to the idyllic village of Greymouth where you had a train station and old-time buildings. We stopped there for lunch and then went to Hokitika where we had to stop at a mechanic's. The van got fixed and we for the night we stayed by this amazingly beautiful lake where you could see some snow-tipped mountains in the background.

Near this camping site by the lake we heard there was a cool swing bridge at Arahura-river in the middle of the forest so the next day we went there. We had to leave the car in the middle of a field and walk around 4 km through fields and forest. The route wasn't well signed and a couple of times we thought that we had been lost. We still kept on going and finally we found the swing bridge. It was such an amazing place! Under the bridge you could see flowing the crystal blue water that was melted glacier water. On the bridge you could only cross one by one so we crossed like that to the other side and then back. The water was so beautiful that it made you want to drink it but we didn't know of it were drinkable.

After our bridge adventure we headed to another swing bridge that was more known for tourists. This other one was called the Hokitika Gorge where you had similar beautiful glacier water and woods. The view was breathtaking. It would have been so much fun to jump into that clear blue water but we would have freezed to death and caught the current miles away :D. Admiring the glacier water brought us next to Franz Joseph Glacier and to village by it. Franz Joseph is New Zealand's biggest glacier and what would be a better way to explore the glacier than by skydiving on top of it! Full of excitement we went to a skydive company's office and booked a dive for the next morning. We rooted us for the next day's crazy experience and stayed the night at a free camping site outside of the village.

The next morning faith had decided otherwise and we weren't able to do the skydives! The whole day it was pouring rain and we couldn't afford to wait for another clear day so we started to drive south again. Fortunately we didn't lose any money due to the cancellation of the dive but we would've loved to skydive in Franz Joseph because from there you can see the glacier, the Tasman Sea and NZ's highest mountain, Mt. Cook. We went to see another glacier, the Fox Gacier, that looked pretty depressive in the rainy grey weather. The glaciers are melting pretty fast and we only saw a small piece of the glacier. Otherwise the area was grey from pollution and ash and the water was running down from every side of the glacier. Feeling grey we drove a couple of hours towards Lake Wanaka that's in the center of the south island. Right when we arrived to see the spectacular scenery of Lake Wanaka, the sun began to shine and our eyes were the size of tennis balls watching alpine view around the lake. Lake Wanaka is one of NZ's most photographed locations and it is incredible. You can't even get the scene on film like you see it with your own eyes. Crystal blue glacier water and beautiful mountains all-over. We stayed the night by the next lake, Lake Hawea.

From the scenery of Lake Hawea we headed to the village of Wanaka where we did an hour-long hike to the top of Iron Mountain. From there you could see the beauty of Lake Wanaka. The village itself was small but nice, an idyllic tourist place. You felt like in a small alpine village. From Wanaka we slowly started towards Queenstown but before that we stopped at an interesting (pretty unknown) ghost town called Bendigo. Koen had found this village on his travel guide and to be frank, who wouldn't want to visit a ghost town? :D We had to drive up a steep mountain till a field where you could see the ruins of many houses. Once it was a town but now there were no-one, hardly any information boards so it really felt ghost-like.

Then we continued to Queenstown which is the most southern spot of our world trip! Queenstown is a lovely city by the lake and the mountains surround the colourful little city. It's New Zealand's most beautiful city by far. The buildings in the center are quaint and have an old-time feel to them and in the middle of the city there is a large park and beach area. We stayed the night right in the center at a public parking lot which wasn't an official camping site but others had done it too. From there it was very convenient to walk to the lake or to the center. We spent three nights there. We also went into a local cinema to watch the latest James Bond movie, ate breakfast by the lake and shopped in tourist shops.

Queenstown is also known for its extreme activities as bungy jumping and skydiving are originally from there. We decided to do at least something exciting after our failed skydiving episode so one day we went to a deep valley outside of the city where you can bungy jump and canyon swing. Koen was a daredevil and did both. We didn't have the guts to do the bungy jump but we did do a tandem canyon swing together! That was a really fun experience. The swing dropped us freefalling 70m down and then we swung 300m wide. The canyon didn't seem as deep as it really was and all the swinging people looked like tiny dots in the bottom of the canyon. After doing these crazy things we went to have famous Fergburgers-restaurant where the burgers were extremely satisfying.

Our last day in Queenstown we took the gondola up a mountain near the center and did some fun luge rides down a circuit. After that it was time to head back up north and for the night we drove to Lake Pukaki near NZ's highest mountain, Mt. Cook. The lake was indescribable: clear blue water and a snowy mountain range in the background. We arrived right on for the sunset and the view was breathtaking (although the wind was pretty cold).

The next day we drove closer to Mt.Cook and visited Mt.Cook Village where there were mostly camping cabins, hotels and a visitors' center. Nearby there were "blue lakes" and a glacier but in reality the lakes were flourished and green and the glacier had melted to a very small degree. In the lakes there used to be melted glacier water but because of the draught the water wouldn't change and stay blue. Also the glacier was further away and the water hardly reached the lakes anymore. After that we headed to Lake Tekapo where you have the clearest night skies to see the stars. It's one of the world's best places to see them. Otherwise the village there wasn't that good and there's hardly anything to do. That's why we decided to go to the local spa where we could soak ourselves in the hot pools and we even got to go into a SAUNA! IT had been a while since we last felt as clean and warm. For the night though we drove into a deserted field and didn't stay up to watch the night sky.

It was time for us to go to our last destination in NZ, to Christchurch. The city is on the east coast of the south island and we got there during the day. We spent one night there before our flight to Australia. There had been a devastating earthquake in 2011 and it had destroyed pretty much the whole city. The city is being now rebuilt, apparently a bit further off the previous center, where it should be safer regarding future earthquakes. Before Christchurch was situated just by the coastline and it was already known that it wasn't the best place for a city if any earthquakes happened.

When we arrived in Christchurch it felt like the disaster had happened recently. The city looked deserted as many of the buildings looked untouched after the destruction and we heard that the nice new buildings were somewhere further away. For example the historic cathedral in the center was so destroyed that the big bell towers had crashed down and half of the whole cathedral was open. Maybe they're not going to renew it at all...We really wondered how different it looked like in Christchurch compared to others cities in NZ. So we decided to come back in 30 years as to see if anything had changed. Our last night we spent at a small hostel and Koen cooked us shark for dinner! He bought fish called "lemon fish" and the salesman (and wikipedia) said that it was some kind of a small shark. It was quite nice!

Our unforgettable journey in New Zealand had its cherry on top in the plane when we flew across all of the mountains of the south island and saw the wonderful place we had been traveling in for the past three weeks. New Zealand offered us a lot of awesomeness: beautiful views, clear blue waters, fresh air after the tropical islands, new friends and a campervan adventure. It's definitely worthwhile to travel by car and camp at free sites because then you have the freedom to stop anywhere whenever you like. There are probably more backpackers in the country than locals and a lot of them are looking for travel companions or are selling used cars for a fair price. You should also check if you can do a "relocation" deal with car rentals: that means that you pick a car up for example from Auckland and you can drive it for free to Christchurch. NZ is an expensive country but we saved up a lot by traveling together with someone else and by sleeping in free camping sites. Couchsurfing isn't that common yet there but the hostels aren't too pricey either. The food is quite expensive, especially fruits and veggies. That's why we ate a lot of toast and peanut butter :D.

During these three weeks we started up a new dream: we want to come back to New Zealand for the Work and Travel -visa and do just that for a year. You can't believe how many have these visas (mostly European youth and even more so Germans and French) roaming the country doing small jobs and traveling all the while. You have to apply for the visa before you turn 31 so there's one goal more to reach.

Goodbye dear New Zealand! Next up is going to be the world renown island of Australia!

Happy holidays from Sweet As Santa and the Christmas Kiwi bird :----)!